Kun toimin kasvuyrityksen toimitusjohtajana, pidin mielessäni Plan B:tä, eli toista vaihtoehtoa omalle uralleni. Olisin ottanut sen käyttöön, jos olisin onnistunut sössimään työssäni. Romaanini sankarittaren Reija Wrenin Plan B on perustaa oma toiminimi, alkaa kirjanpitäjäksi ja työskennellä laskettelunopettajana Alpeilla. Tätä asiaa hän kipuillen sivuaa, kun alkaa pahasti näyttää siltä, että hänen uransa on ottamassa ainakin väliaikaisen mahalaskun.
Mikä juttu Plan B sitten oikein on? Kämänen hätäratkaisu kiperään tilanteeseen? Minä sanon, että Plan B:n eli toiseksi parhaan tai yhtä hyvän vaihtoehdon olemassaolo on avain haasteellisissa ja/tai paineistetuissa työtehtävissä toimimiseen. Plan B voi tarkoittaa esimerkiksi hetkellistä tai pidempiaikaista urapolun vaihtoa. Tärkeää sen olemassaolo on kahdesta syystä: kun mielessäsi on jokin mahdollinen ratkaisu potentiaaliseen kriisitilanteeseen, toimit rennommin. Ja tietty rentous on haastavissa tehtävissä vain eduksi, vaikkei siltä kuulostaisikaan.
Minulle Plan B on tarkoittanut sitä, etten esimerkiksi toimitusjohtajan tehtävissä pelännyt sitä, että saisin joku päivä potkut. Juuri alkanut kirjailijan uranikin voi plörähtää. Tai uudelle yritykselleni voi käydä köpsösti. Mutta kun näen ympärilläni lukuisia muita mahdollisuuksia, se auttaa minua pelkäämään epäonnistumisia vähemmän. Olen esimerkiksi kiinnostunut koodaamisesta ja pidän kovasti IT-osaajien rekrytoinnista. Sen lisäksi olen aloittanut koko työurani liikuntavammaisten henkilökohtaisena avustajana, mikä sekin oli mielekäs homma.
Erittäin menestyneet ihmiset sanovat, ettei toisia polkuja saa olla. Että useat auki pidettävät ovet harhauttavat, etkä silloin mieti tarpeeksi tavoitettasi. Tämä on höpöpuhetta. Normaali ihminen pelkää muutoksia ja epävarmuutta, joita hurjalta tuntuvien unelmien tavoittelu tai haasteelliset työtehtävät usein tarkoittavat. Plan B:n ei tarvitse olla aktiivisesti mielessäsi. Kuitenkin muutenkin epävarmassa ja harvoin kontrolloitavissa olevassa elämässä parasta on, kun et ole minkään tai kenenkään ”armoilla”. Tällainen vapaus on koko ihmisen ajattelulle ja olemiselle luksusta, ja tuottaa myös kinkkisissä työtehtävissä parempia päätöksiä.
Tässä postaussarjassa tuhansia nuoria korkeakoulutettuja rekrytoinut Anniina Tarasova antaa häpeilemättömiä uravinkkejä Venäläisten tilikirjojen Reija Wrenin hengessä.
Kiperiä tilanteita töissä? Minullapa ne ajatukset surrailevat muissakin mahdollisuuksissa ja kohta fiilis on sopivan rento. Kuva: Michaela Kei.