Teoksen Venäläiset tilikirjani päähenkilö Reija Wren on urakiipijä, joka saattaa käyttää joskus aavistuksen kyseenalaisiakin keinoja päästäkseen tavoitteisiinsa ja saadakseen tuloksia. Mitä vähemmän häikäilemätöntä, mutta sopivan jämäkkää erityisesti nuoret naiset voisivat Reijalta omaksua?
Minulla on yksi helppo vinkki, sillä se ei oikeastaan vaadi minkäänlaista toimintaa. Vinkki kuuluu: Älä mene juhlatoimikuntiin!
Miksi ei?
Ellei juhlien järjestäminen ole yksi suurimmista intohimoistasi, älä mene. Tai jos siitä huolimatta menet, tee jotain ekstravaganzaa: hanki Cheek pitämään maljapuhe tai pidä huoli siitä, että jokainen tapahtumaan osallistunut tuntee, että yritys ja kollegat todella rakastavat häntä. Voin vakuuttaa, ettei tehtävä ole helppo. Alkoholin aiheuttamaa pikkujoulukähmintää ei vielä lasketa onnistumiseksi. Jos kuitenkin onnistut, pääset eeppisen tapahtumajärkkärin maineeseen, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Vaikka yhteisen hyvän mielen ja fiiliksen eteen tehty työ on yrityksissä äärimmäisen tärkeää, monen vanhakantaisen bisnesihmisen silmissä kaikki ihmisten viihtyvyyden eteen tehty on ”tuottamatonta himppavimppaa”. Eli: juhlatoimikunnissa istuminen tarkoittaa yritykselle pelkkiä kuluja, eikä juhlien positiivisia vaikutuksia työtuloksiin voida helposti esittää euromerkkisinä. Myös siitä syystä juhlatoimikuntiin kuuluminen ei edistä uraasi, vaan saattaa jopa vahingoittaa sitä. Onko se oikein? Ei varmasti. Mutta koska on kiva antaa konkreettisia ja yksinkertaistavia ohjeita, sanon vain: älä mene juhlatoimikuntiin. Juhlia voit siitä huolimatta.
Juttusarjassa seurataan, mitä vähemmän häikäilemätöntä, mutta sopivan tiukkaa erityisesti haasteellisia työtehtäviä tavoittelevat nuoret naiset voisivat Reijalta työelämässä omaksua.
Reija Wren juhlii mutta neuvoo jättämään juhlatoimikunnat väliin.